Rehtoritiimiä haastattelemassa tänään. Tähtäin Hamkin tulevaisuudessa ja aikajänne noin 10 vuotta eteenpäin. Taaksepäin tuntuu pikkuetapilta, eteenpäin on kuitenkin pitkä loikka. Ollaanko olemassa, millaisena ja mikä on ohjauksen rooli pelikentällä. Keskustelun icebreakerina toimi Keijon metafora: mikä osa opo olisi, jos ohjauksen kokonaisuus olisi kilpa-urheilua, kilpa-autoilua. Opolle istutettiin rooleja skannerina, voitelijana, trimmaajana. Määrittelyt sopivat hyvin tilanteeseen, jossa mittarina on opiskelijoiden työllistyminen. Ykkösluokassa halutaan olla, ykkösenä. Mutta autoon on mahduttava koko tiimi. Yksilösuoritukset ovat mennyttä aikaa, vaikka kuinka hienoa jälkeä syntyisi...
Opiskelijan mahdollisuudet valita ja oman uran helppo luotsaus, oppimisympäristöt ja tiimit toimimaan, tulosta tutkimuksesta ja digitaalisuudesta - näitä olivat keskustelun teemat. Puhuttiin digiohjauksesta, jossa palautekyselyin ja arkipäivän kysymyksin tuotettua dataa analysoiden tuotetaan vastauksia, neuvoja ja ohjeita opiskelijan Pakkiin. Helpot kysymykset tuottavat nopeita vastauksia ja aikaa jäisi haastavien urapolkujen reitittämiseen tai erityiseen tukeen panostamiseen. Opiskelijoiden kyvykkyys ja taitavuus lisääntyy, pysyvätkö ohjaajat perässä?
 |
| Tehtävänanto |
Rehtorien näköpiirissä siintää vahva 10 000 opiskelijan korkeakoulu, jossa tutkimuksellisuus ja työelämä ovat läsnä opiskelijan opinnoissa olennaisin osin. Koulu on vapaampi ja mahdollistavampi, ohajaus- ja opetus ilmiöpohjaista, henkilökunta työelämääkin osaavampi. Opintojen ohjaus integroituu moduuleihin kiinteästi. Ei ole epäilystä etteikö ohjausta tarvita. Kiitos haastattelusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.