Keskikesän illassa haeskelen materiaalia oman opinto-ohjaajuuden kehittämisen lähtökohdiksi. Aikaisemmista opinnoista (Orientaatio ohjaukseen 5 op ja Elinikäinen ohjaus 5 op) on kertynyt kaikenlaista materiaalia. Etsin ohjauksen laatukriteereitä. Löydän Juha Parkkisen väitöskirjan Maailmankatsomus ohjauksessa ja ajatteln, et meneekö nyt viereen, pieleen vai minne. Ja löydän ohjauksellisen ajattelutavan. Se onkin läheinen ja lähellä minua. Tässä suora lainaus sivulta 113 ja siis lyhyt kuvaus mistä siinä voisi olla kysymys. Tulen ottamaan analyysiini tämän näkökulman.
"Ohjauksellinen ajattelutapa on ohjaajan kykyä arvioida
ajattelunsa ja toimintansa välistä suhdetta. Reflektoimalla omaa toimintaansa
ohjaustilanteessa, kokemuksiaan, puhettaan, tunteitaan ja ohjattavaa koskevia
tulkintojaan, ohjaaja voi kehittää ammattitaitoaan. Tiedostamalla
erilaisuuttaan ja ohjattavaa koskevista ennakkokäsityksistään ohjaaja voi vapautua
ohjausvuorovaikutusta rajoittavista asenteistaan. Itsereflektion perusta on ohjaajan
kyvyssä jäsentää omaa maailmankatsomustaan ja ajattelun lähtökohtiaan"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.